Toimitusjohtajan vaihtuminen: Uhka vai mahdollisuus?

Suomessa pörssiyhtiön toimitusjohtajan pesti kestää keskimääräinen alle neljä vuotta. Valtaosassa tapauksia uusi johtaja tulee talon ulkopuolelta, jolloin voi olettaa, että yhtiön strategiaa muokataan jollakin tavalla. Näin ollen sijoittaja joutuu usein pohtimaan, onko toimitusjohtajan vaihdos uhka vai mahdollisuus omalle sijoitukselle.

Vanha nyrkkisääntöni oli, että kun erinomainen ja pidetty toimitusjohtaja lähtee, kannattaa harkita siirtymistä myyntilaidalle – ei automaattisesti, mutta ”liipasinsormi” on syytä pitää herkkänä. Sittemmin olen todennut, että hyvää yhtiötä kannattaa harvoin lähteä myymään pois salkusta tällä perusteella. Vaikka uutispäivänä kurssi tulisikin alas.

Toinen nyrkkisääntöni oli, että huonommassa yhtiössä toimitusjohtajan vaihdos on aina mahdollisuus – mahdollisuus saada tulos ja osakekurssi uuteen nousuun. Tämän nyrkkisäännön ongelmaksi muodostui se, että on vaikea tietää etukäteen, onnistuuko uusi toimitusjohtaja tehtävässään vai ei. Yleensä toimitusjohtajan hyvyys tai huonous voidaan todeta vasta pari vuotta vaihtumisen jälkeen.

Helsingin Sanomien Visiossa ollut Hannu-Matti Nurmen haastattelu innoitti minut pohtimaan, josko arviointia voisi koettaa systematisoida ja löytää tärkeitä signaaleja jo varhaisessa vaiheessa. Voisinko löytää signaaleja, jotka kertoisivat minulle, että uusi toimitusjohtaja tekee niitä toimenpiteitä, jotka yleensä vievät hyvään lopputulokseen vai tai vaihtoehtoisesti signaaleja siitä, että homma lähtee heti väärille urille? Tai voisiko jo ensimetreillä havaita, että yhtiön tekeminen on jäämässä ennalleen? Huonoissa yrityksissä tämä on todennäköisin tilanne, joka tarkoittaa, että osakekurssi jää tyypillisesti jälkeen yleisestä markkinakehityksestä.

Lisäsin muutamia omia muuttujia ja rakensin haastattelussa esitettyjen teesien pohjalta yhdeksänkohtaisen pisteytysmallin. Lopputuloksen pitäisi antaa suuntaa siitä, mitkä ovat uuden toimitusjohtajan mahdollisuudet saada käännettyä yhtiön tekeminen pysyvästi parempaan. Pyrin arvioimaan muun muassa, kuinka paljon toimitusjohtajan etukäteisanalyysille on jäänyt aikaa, pystyykö hallitus tukemaan analyysiä ja muutosehdotuksia, kokoaako toimitusjohtaja oman joukkueen, mitkä ovat ensimmäiset konkreettiset uutiset mahdollisesta muutoksesta ja miten tulos kehittyy uuden toimitusjohtajan johdolla. Myös johtajan onnistuminen edellisissä työpaikoissa sekä mahdollinen osakkeiden hankinta ovat osa pisteytystä.

Testasin mallia muutamalla suomalaisella pörssiyhtiöllä, joiden toimitusjohtaja oli vaihtunut parin vuoden aikana. Näiden kohdalla pystyin jo analysoimaan, miten vuosi kaksi sitten ilmoitetut toimenpiteet ovat vaikuttaneet käytännössä.

Vuonna 2019 aloittanut Nordean Frank Vang-Jensen ja vuonna 2020 aloittanut Nokian Renkaiden Jukka Moisio saivat varsin korkeat pisteet testeissä. Esimerkiksi Nordeassa Vang-Jensenillä oli mahdollisuudet tehdä perusteellinen analyysi tilanteesta ja Nordean hallitus antoi selkeät tavoitteet ja suuntaviivat, minne edetä. Kiihdyttääkseen kasvua ja parantaakseen tuloskasvua Vang-Jensen muutti johtoryhmän koostumusta ja siirsi tulosvastuuta organisaatiossa alemmas. Tämän lisäksi hän alensi yhtiön kulutasoa. Myös ensimmäiset esiintymiset antoivat kuvan, että kaveri tietää mitä tekee. Nokian Renkaissa Moisio puolestaan sai hyvät pisteet edellisten tehtävien onnistumisesta, selkeästä kommunikoinnista ja nopeasta tuloskäänteestä. Siitä päivästä, kun Vang-Jensen aloitti Nordeassa (5.9.2019), osakekurssi on noussut 68 %. Helsingin pörssiä kuvaava painorajoitettu OMX Helsinki Cap -indeksi on noussut samalla aikajaksolla 56 %. Myös Nokian Renkaiden, jossa toimitusjohtaja vaihtui 26.5.2020, osakekurssi on kehittynyt Suomen yleistä markkinaa paremmin: Nokian Renkaat 78 % ja Helsingin pörssi 54 %.

Tätä juttua kirjoittaessani tajusin, että myös Nokiassa näyttää toistuvan montaa samaa elementtiä kuin Nordeassa: hallitus oli analysoinut tilanteen perusteellisesti ja oikein, Pekka Lundmark toteutti isot muutokset johtoryhmässä ja tulosvastuu siirrettiin alemmas organisaatiossa. Lundmarkin valmistautumisaika jäi kohtuullisen lyhyeksi ja se saattaa selittää, miksi hän asetti aluksi varsin maltilliset taloudelliset tavoitteet. Kuluvan vuoden ensimmäisen puoliskon tuloskehitys kuitenkin osoittaa, että tehdyt muutokset olivat oikeita.

Toisaalta analyysini korkeimmat pisteet saanut Telian Allison Kirkby ei ole vakuuttanut sijoittajia. Toukokuussa 2020 aloittanut Kirkby on lähtenyt tekemään isoja muutoksia yhtiössä. Hän vaihtoi käytännössä koko johtoryhmän saman tien, laittoi osan liiketoiminnoista myyntiin, päätti yksinkertaistaa it-järjestelmiä isolla kädellä sekä aloitti uuden tehostamisohjelman. Nämä kaikki toimenpiteet ovat edenneet varsin vauhdikkaasti, mutta siitä huolimatta Telia kurssikehitys on jäänyt selvästi yleismarkkinasta: Telia 30 % ja Helsingin pörssi 67 %. Kirkby ei ole vielä onnistunut saamaan liikevaihtoa tai tulosta selvään kasvuun. Tämä lienee korkean arvostuksen ohella syy siihen, miksi yhtiön osakekurssi ei ole noussut enempää. Sijoittajat tarvitsevat konkreettisia merkkejä eli lukuja siitä, että mennään parempaan suuntaan.

Nyt onkin mielenkiintoista seurata, miten 2021 puolella aloittaneet toimitusjohtajat keräävät pisteitä mallissani ja kuinka hyvin se näkyy seuraavan vuoden aikana osakekurssissa. Rovion ja Fiskarsin toimitusjohtajien kohdalla arvio ja pisteet alkavat jo hahmottumaan. Muun muassa Wärtsilän, YIT:n, Oriolan ja Uponorin kohdalla on vielä liian aikaista sanoa, onko uudella toimitusjohtajalla edellytyksiä saada pysyviä parannuksia aikaan.

Osakekurssin kehitykseen lyhyellä tähtäimellä vaikuttaa moni asia, eikä toimitusjohtajan vaihtumisen merkitystä pidä ylikorostaa, mutta keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä hyvän ja huonon toimitusjohtajan ero osakkeenomistajan saamassa tuotossa voi olla melkoinen. Ellei kyseessä ole monopoli, jolloin on melko sama kuka yhtiötä johtaa. Näin ollen osakkeenomistajan kannattaa käyttää aikaa uuden toimitusjohtajan analysointiin ja seurata, mitä hän tekee ensimmäisen puolen vuoden aikana. Näillä toimilla luodaan pohjaa tulevien vuosien tuloskasvulle.