”Mörkö leikkii yhä joka päivä, vaikka ikää on jo kertynyt”, iloitsee Tuula Kärki.
Tuula Kärki on 60-vuotias helsinkiläinen toimittaja. Hän kertoo taloudellisesta tilanteestaan näin:
”Asun 12-vuotiaan Mörkö-koirani kanssa Käpylässä pienessä kerrostalokolmiossa. Ostin asunnon 23 vuotta sitten, ja se on kahden jo aikuisen lapseni lapsuudenkoti. Maksoin 61 neliön asunnosta aikoinaan vähän yli 500000 markkaa. Nyt asunnon arvo on luultavasti jopa viisinkertaistunut. Olihan tämä nelihenkiselle perheelle hieman ahdas, mutta tähän rahani silloin riittivät ja hyvin täällä viihdyimme. Päiväkoti ja lasten koulut olivat kätevästi kivenheiton päässä.
Avomieheni ja lasteni isä halusi erota yllättäen kolme vuotta sitten. Olin ajatellut, että vietämme eläkevuosia yhdessä ja että taloudessa olisi eläkeiässä kaksi tulonsaajaa. Nyt pitää pärjätä yhdellä eläkkeellä. Tässä tapauksessa oli minun onneni, ettemme olleet naimisissa. Olisin erossa joutunut maksamaan miehelle tasinkona aika ison summan rahaa, koska asunto on minun.
Asun tässä asunnossa luultavasti vielä ainakin kaksi vuotta, koska asuminen on nyt edullista, kun emme maksa taloyhtiössä kahteen vuoteen yhtiövastiketta. Putkiremonttia lyhennän vielä 200 eurolla kuussa, mutta asuntolaina on jo maksettu. Talon kaikki isot remontit on nyt tehty.
Nuorempi lapseni asuu osittain vielä kotona. Kun olen väläytellyt lapsille, että ehkä myyn tämän asunnon sitten eläkkeellä, niin eiväthän he ajatuksesta ole innostuneet. Toinen lapsista sanoi, että hänellä on aina niin ihana olo täällä. Mutta on hän silti lupautunut tulemaan seuraksi asuntonäytöille, jos päätän tämän asunnon joskus myydä. Haaveilen omasta parvekkeesta.
Onhan se järkytys, miten paljon tulot tippuvat eläkkeellä. Minulla on onneksi rahastossa isäni perintörahaa, jota ajattelin käyttää eläkkeellä kompensoimaan tulojen tippumista. En ole vielä edes selvittänyt rahaston ehtoja, ettei tulisi houkutusta käyttää rahoja vaikkapa matkusteluun.
